19.4.2013

Watermelon -toppi ja Tulip -housut


Keskimmäinen tyttö pyysi itselleen kesävaatteita. Testiin pääsi uusimman Ottobren holkkihihainen toppi, joka oli ihanan nopea tehdä. Vajaamittaisten housujen kaava on Ottobren viime vuoden kesänumerosta, samalla kaavalla on tehty nämä housut.


Toppi, jonka pidensin tunikamittaiseksi, on puuvillatrikoota ja housut joustavaa collegea. Tunika tuntui kaipaavan jotakin, ja keksin leikata trikoosta suikaleen vyöksi. Housuihin maltoin ommella takataskut ja niihin vielä koristeeksi polvekenauhaa.



Seuraavan setin housut voisi tehdä ohuemmasta kankaasta ja tunikaa kantatessa kannattaisi testata koneen säätöjä ensin mallitilkulle...

 

 

16.4.2013

Liivihuppari




Esikoinen ideoi tämän liivihupparin, etsi kaavan (piirsikin ne) ja mieleiset kankaat. Äidille jäi vain ompelu. Siinä sitten mentiinkin mukavuusalueen ulkopuolelle oikein kunnolla.

Ensimmäinen ja pahin oli tietenkin vetoketju, ei tulla juttuun ei. Vaikka ompelin tukinauhan ja harsin ketjun puoliskot kiinni. Vinoon meni, onneksi ei tarvinnut purkaa kuin kerran. 



Toinen koettelemus oli vuori. Harvoin vuoritan vaatteita, pitäisi kyllä useammin, koska lopputulos on paljon siistimpi (ja kangasta kuluu tuplamäärä, eli varastot pienenevät). Ompelujärjestystä mietin kerran jos toisenkin, mutta tästäkin selvisin lopulta vain yhden sauman purkamisella.



Kolmantena hidasteena oli sitten pakollinen tasku, kun pitäähän se puhelin saada mukaan. Yritän aina luistaa taskun tekemisestä, kun sen värkkäämiseen menevässä ajassa saa jo melkein itse vaatteen valmiiksi. Nyt otin mallia juoksuhousujen taskusta, sellaisesta tyynyliinatyyppisestä, johon ei tarvita nappeja eikä varsinkaan vetoketjua. Tasku on trikoota ja joustaa sen verran, että puhelimen saa sinne sujautettua.
 


Kaava on muokattu Ottobren 3/2004 "Svetaritakki naiselle"-kaavasta. Huppari on collegea, palalaari löytö parin vuoden takaa, ja se on vuoritettu trikoolla. Ihana tästä tuli, kyllä välillä kannattaa nähdä vaivaakin :-).

14.4.2013

Lepakkopaituli Äidille


Tämän paitulin tekeminen oli ompeluterapiaa parhaimmillaan. Nyt kaipasin värejä ja näiden raitojen rinnalla kyllä tapettikin kalpenee. Paitulin tekeminen oli myös nopeaa, kaavapaperin päälle vaan pitkälleen ja Esikoinen piirsi ääriviivat. Saumoja ei tullut kuin sivuille, kun leikkasin paitulin taitteelta. Tytöt sanoivat, että voihan tätä pitää ihan normaalistikin, mutta ajattelin kyllä yö- ja oloasuksi. Ajatelkaas, kuinka ihanaa tällä on mennä lämpimänä kesäaamuna ulos kahville.

12.4.2013

Vihertää

Vaikka kevättä on ulkona saatu odotella, niin sisällä tapahtuu. Tomaatit ja paprikat ovat kasvaneet hurjasti ja koulittiinkin ne Pojan kanssa isompiin purkkeihin. Pelargonia innostui jo tekemään nuppuja vaikka ei ole vielä päässyt kuistiin omalle paikalleen. Nyt kun vielä polku kasvihuoneelle sulaisi...